Rasistilla ei ole rauhaa

Uskon, että täysijärkiset ihmiset ei triggeröidy kun näkevät ihmisen joka on syntynyt näköisenään. Riikka Purraa näyttää Scriptan vieraskirjaan kirjoittettujen viestien perusteella häiritsevän tummaihoiset ja hunnutetut naiset. Olisi suotavaa, jos kaikilla olisi synnynnäinen ominaisuus olla provosoitumatta toisen ihmisen luonnollisesta ulkonäöstä, ja että ihmisen arvo on ja pysyy riippumatta siitä, kenen mailla ihminen seisoo. Aivan kun kurtturuusuista halutaan päästä eroon haitallisina vieraslajeina, niin aivan samalta kuulostaa rasististen ihmisten puhe, muualla kuin Suomessa syntyneitä tai ulkomaalaiset vanhemmat omaavia ihmisiä kohtaan.

Kyseessä on ihminen, oli hän sitten kaavun alla, joka rasistista tekstiä suoltavan ihmisen mukaan muistuttaa säkkiä. Ihminen kuitenkin tietää kaavun alla olevan naishenkilön, jota hän suoraan sanotusti kutsuu roskaksi käyttäen säkki sanaa, ja pitää silti itseään erinomaisena, puhuen ohimennen siitä, kuinka kyseisistä maista, joissa kaapuihin pukeudutaan, olisi naisilla huonot oltavat. Loppupeleissä ei ihmisen tavalla puhua oletettavasti jollain tapaa sorretuista, ole itselläkään ajatusmaailma kauaksi pudonnut ideologiasta, jota itse kritisoi. Kyseessä on siis suoranainen tekopyhyys.

Saako rasistin aivot kiksejä?

Jos rasistiselle ihmiselle pistäisi elektrodeja päähän mittaamaan aivojen sähkökäyriä, kun näytetään tummaihoisen, muslimin tai rabbin kuvaa, alkaisiko elektrodit sauhuamaan aggressiosta? Kun rasismi on kestänyt joillakin yli kymmenen vuotta ja anteeksipyyntö on tiukassa rasistista käytöstä kohtaan, onko silloin otettu huomioon miten toimii aivojen palkitsemisjärjestelmä rasismin alueella? On varmaan vaikea irtisanoutua rasismista jos siihen saa kannatusta ja suoranaista henkilöpalvontaa, kun valitettavasti suuren osan suomalaisten sydämiin on taottu paikka vihalle ja turhalle pelolle. Saako rasistin aivot kiksejä kun pääsee suoltamaan kauaskantoista pahuutta ja saa siihen myös hyväksyntää ja sen mukana myös valtaa?

Rasismi on kuin uskonto

Rasismi on kuin uskonto tai epäjumala. Jos hetkeksi höllentää otettaan rasistisesta asenteesta, pelkää menettävänsä jotakin tärkeää. Kun ihminen jaksaa kirjoittaa paljon tietynlaisten sukujuurien omaavista, nimittäen turkkilaisia miehiä apinoiksi ja tekstit sisältävät usein seksuaalisävytteisiä ennakkoluuloja miehistä. Se vain on suoranaisesti toisten seksualisointia ja rasistisen ihmisen puhumana vielä todella omituista. Aivan kuin joillakin olisi seksuaalisia patoutumia ulkomaalaisia miehiä kohtaa.

Rasistilla kun ei ole rauhaa

Muistan kun Purran liioitellun asiallinen olemus jo muutamia vuosia sitten, sai minut epäilemään, että tuolla kovin harkitun ulkokuoren alla myllertää jotain, mikä ei kestäisi auringonvaloa. Pistävän hyökkäävä katse ja vaikeroiva ruumis kertoisi sisäisestä tunnevyörystä, joka olisi valjastettu vihalla aamuin ja illoin. Aivan kun Purra olikin kirjoitellut palstalla toimittajien selvityksen mukaan usein aamupäivällä ja iltapäivällä. Miten tapahtumarikas arki se sellainen onkaan, että aamuisin suolletaan, yöllä päätyynyssä hauduttu viha palstalle. Käydään välillä tekemässä arkisempia velvoitteita ja harrasteita, samalla kuitenkin etsimällä etsien vihan kohteita. Sitten palataan kotiin läppärin äärelle sormet sauhuten, pitäisikö sanoa pää sauhuten kirjoittamaan, kuinka somalit valtasi lenkkipolun. Aivan kun suomalaiset eivät joskus epähuomiossaan ymmärtäisi olla väistämättä vastaantulevaa. Aivan kun elämää ei voisi elää ilman, että pitää käyttää jokainen sekunninmurto-osakin miettien missä ja mitä somalit, romanit ja muut ihmiset tekevät. Kutkuttavaa jos kuitenkin Riikan ja samankaltaisten ihmisten vihan kohteena elävät ihmiset itse kuitenkin nauttivat elämästään ja suorittavat jokapäiväisiä askareitaan, aivan kun Riikkoja ei olisi olemassakaan. Se vasta rasistisia ihmisiä potuttaa, rasistilla kun ei ole rauhaa.

Helpointa olisi kun ihmisiä kohdeltaisiin ihan vain ihmisinä, yksilöinä, sen kummemmin toisen taustaa miettimättä.

Grafiikka:
Marlene Lulu

Tietoa kirjoittajasta

Marlee

Pinnallista kuin syvällistäkin sisältöä, joskus kekkereistä, laittautumisista ja lomareissuista kirjoittelua, myös kannanottoja. Kerran tai pari kuussa, postauksia julkaisen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *