Mielensä pahoittaminen on täysin sallittua, sen täytyisi olla. Nykyisin kuulee joka puolella, kuinka ihmiset ovat muka kaikesta loukkaantuvia, ja aivan liian herkkänahkaisia. Itse olen ajatellut asiaa toisesta näkökulmasta. Ihmiset eivät ehkä loukkaannu yhtään sen helpommin kuin aiemminkaan, vaan sosiaalisen median myötä, ihmiset sanovat täysin estoitta toisilleen todella ilkeitä asioita – totta kai siitä silloin loukkaannutaan. Ihmiset ovat varmaan paljon valveutuneempia omista oikeuksistaan, omasta kunniastaan, niin ettei enää niellä helposti toisen herjaa, vaan ilmoitetaan suoraan, ettei noin voi puhua – koska se loukkaa.
Loukkaantuminen vain ehtii tapahtua
Joskus kuulee jonkun sanovan ”Älä pahoita mieltäsi, jooko?”. Monelle on vieras ajatus, ettei tämä, kuin ilon tunnekaan, olisi aivan itsestänsä kiinni. Kun ihminen loukkaantuu, se vain ehtii tapahtua. Sitä huomaa jälkeenpäin pahoittaneensa mielensä. Aivan kun sinut yllätetään iloisesti, ja sitä vain tuppaa käymään niin, että suupielet nousevat korkealle ja mieli kohoaa, se vain tapahtui. Sama pätee loukkaantumisessa.
Ihminen ei voi etukäteen päättää, ettei aio loukkaantua. Se vain ehtii tapahtua. Toki ihminen voi loukkaantumisen jälkeen sanoa, ettei aio olla loukkaantunut, mutta se ei poista sitä faktaa, että ihminen oli jo loukkaantunut, loukkaantumisen tunne oli jo läsnä. Sitä ei voinut välttää, eikä voi.
Vain voimassa olevia tunteitaan voi hallita
Ihmisellä on kyllä valta hallita jo voimassa olevia tunteitaan. Miten tunteita siis voisi hallita jos tunteita ei ole? Aivan, eihän loukkaantumista voisi hallita, kuten ei vihaakaan, jos ne tunteet eivät olisi jo läsnä. Loukkaantua saa, se on täysin OK, se miten antaa sen vaikuttaa itseensä ja muihin, on eri asia. Toisin sanoen, vain voimassa olevia tunteitaan voi hallita, eli niistä tunteista aiheutuvia mahdollisia seuraamuksia. Esim. loukkaantumisesta voi seurata katkeruutta, vihastumisesta voi seurata voimakeinoja. Ihminen voi hallita sitä, jääkö surkuttelemaan ja rypemään surussa, ja tuntemaan katkeruutta ihmistä kohtaan, joka loukkasi.
Ihminen voi tsempata itsensä loukkaantumisen yli, mutta ei voi kannustaa itseään irti tunteesta, jota ei jo tunne. Ei voi koskaan tietää, mitä perheenjäsen, kollega tai tuntematon ihminen kadulla sanoo. Niiden sanojen tai tekojen seurauksena voi kuitenkin loukkaantua. Ihminen ei voi olla tuntosarvet jo valmiina pystyssä varomassa, milloin joku sanoo tai tekee jotain loukkaavaa. Jos se olisi mahdollista, se tarkoittaisi, että ihmiset voisivat lukea toistensa ajatuksia itsestään. Mutta sekään ei estäisi loukkaantumista, koska silloinhan ihmiset kuulisivat toisten ajatukset, ja viimeistään silloin loukkaantuisi niistä.
Tunteita ei saa yrittää tukahduttaa
Ihmistä katsotaan paheksuen – kun taas loukkaantui. Vaikkakin se suhtautuminen on vain altis lisäämään pahaa mieltä. Ihminen voi alkaa pelkäämään minkä asian saa nostaa esille, saako puhua haavoittuvaisuudestaan, ettei taas saa tyrmäävää kohtelua osaksensa. Maailma on täynnä ihmisiä, joidenka tunteet ovat tukahtuneet. Tunteita ei ole saanut näyttää – nyt loukkaantuminenkin pitäisi kieltää. Loukkaantumisen kieltäminen saa vain surun tunteet patoutumaan sisäänsä, ja ihmisestä tulee entistä haavoittuvampi. Jonkun sanat voivat olla liikaa, ja siinä vaiheessa kuppi on jo nurin, jos aikaisempiin loukkaantumisen tunteisiin ei ole saanut myötätuntoa, vaan pelkästään tympääntyneitä katseita ja tuhahduksia. On aivan ymmärrettävää ettei ihminen jaksa ottaa loputtomasti vastaan jos ei ole saanut aikaisempiin tunteisiinsa vastakaikua.
Kukaan ei voi määritellä puolestasi, mikä on helposta loukkaantumista
On inhimillistä loukkaantua, se kertoo, että ihminen arvostaa itseään, kun se ei ole täysin merkityksetöntä, mitä itsestään saa kuulla. Kukaan ei myöskään voi määritellä toisen kohdalla mikä on helposta loukkaantumista. Tai verrata itseensä puolustellen, ettei itse kokisi asiaa loukkaavana. Tai loukkaaja hakee muilta vahvistusta, etteivät sanat olleet loukkaavia muidenkaan mielestä. Se on silloin toisen kontrolloimista määrittää mistä saa loukkaantua, ja on myöskin toisen mitätöimistä ja henkistä väkivaltaa, joka voi jättää syvät arvet. Läheiset ihmiset tunnistaa usein siitä, että he ovat valmiita keskustelemaan ja ainakin yrittävät ymmärtää, ja ottavat vastuunsa jos aiheuttivat tuskaa.
Loukkaantunut harvemmin haluaa loukata toista
Olisi suotavaa, että ihmiset oppisivat hyväksymään muiden ja itsensä kohdalla, että sitä vain taitaa olla sellainen ihminen, joka loukkaantuu usein, ja oppisi elämään asian kanssa. Eikä ihmiset yrittäisi taistella ainaisesti loukkaantumista vastaan. Ihmiset ovat temperamentiltaan erilaisia yksilöitä. Jotkut ihmiset suutahtavat nopeammin, toiset loukkaantuvat herkemmin, jotkut eivät välitä ollenkaan, ja se on täysin sallittua. Maailma on jo tarpeeksi kova ja kylmä paikka kieltää inhimilliset tunteet. Jotta maailmasta saisi paremman paikan aikaan, ei se onnistu sillä, että kielletään tunteet, jotka vain tekevät ihmisistä herkempiä ja ajattelevaisempia muitakin ihmisiä kohtaan. Loukkaantunut kuin harvemmin haluaa loukata toista.
Kuvat: Toni Panula
