Oletko koskaan joutunut toisen ihmisen peilikuvan vangiksi? Jokainen saattaa tuntea henkilön, jolla on huono itsetunto, ja joka on ottanut sinut silmätikuksi. Hän avautuu sinulle osaamattomuudestaan, aivan kun sinulla olisi muka samaa kokemuspohjaa. Ihmettelet, ettet pysty samaistumaan häneen, mutta hän puhuu sinulle aivan kuin tietäisit. Kyseessä on varmasti ihminen, joka yrittää luoda sinusta oman peilikuvansa.
On ihmisiä, jotka yrittävät väkisin nähdä toisissa samanlaisia piirteitä kun heissä itsessään on. Ne voivat olla negatiivisia piirteitä. Ihminen saattaa haluta huojentaa epävarmuuden takkaa kokemalla, että samanlaisia on muitakin kuin vain hän itse. Mutta mikäli toisessa ihmisessä ei todellisuudessa ole samoja heikkouksia, on se vain henkistä väkivaltaa ja ihmissuhteessa täydellistä myrkkyä, yrittää luoda toisesta ihmisestä väkisin oma peilikuvansa.
Itsensä mollaamisen kulttuuri, toisen mieliksi
En ole voinut olla huomaamatta, että huonon itsetunnon omaava ihminen voi yrittää luoda muista peilikuvaa itselleen. Jos ihminen ei ole itse tyytyväinen esim. kielen osaamiseensa ja kertoo siitä kahvipöydässä, saattaa kyseisen henkilön kasvoille ilmestyä kysyvä ilme kun vastapuoli ei alakaan toisen mieliksi haukkumaan omaa kielitaitoaan. Suomessa tuntuu olevan yllä kulttuuri, jossa ihmiset kritisoivat omaa osaamistaan ja perinteeseen kuuluu, että muut alkavat moittimaan itseään vuoron perään. Suosittelen, ettei kukaan lähde tällaiseen leikkiin mukaan. Itse en ainakaan ala keksimällä keksimään itsestäni kritisoitavaa jonkun toisen mieliksi.
Ihminen joutuu ristiriitaan itsensä kanssa
Kun ihmisen silmät kirkastuvat kuullessaan, jonkun toisen ikävästä tapahtumasta, tai ihminen jopa naurahtaa vastaukseksi toisen herkälle avautumiselle. Se ei aina kerro siitä, ettei osaisi reagoida toisen ikävään kokemukseen. Vaan myös siitä, että jotkut suorastaan ilahtuvat kuullessaan etteivät ole ainoita joille on sattunut ja tapahtunut.
Tavallaan on ymmärrettävää olla positiivisesti yllättynyt, ettei ole yksin ongelmiensa kanssa, mutta onko ihminen silloin sydämestään vilpitön?
Jos kerran ihminen toivoo ettei muut joutuisi kokemaan ikäviä asioita, mutta sisäisessä maailmassa salaa ilahtuu toisen ikävistä kokemuksista, se vain kertoo siitä, että ihminen on ajautunut ristiriitaan itsensä kanssa.
Älä suostu toisen maalitauluksi
Muistan kerran ihmisen, jolla oli tapana huonon itsetuntonsa tähden keksiä vitsejä, joissa hän esitti itsensä erinomaisessa valossa ja toisen henkilön huonossa valossa. Jos joskus hänelle erehtyi tekemään samalla tavalla, ei hän enää nauranutkaan, vaan silmistä saattoi nähdä, kuinka kyyneliä nieltiin. Kyseinen henkilö siis pönkitti egoaan, pilailemalla muiden kustannuksella. Henkilö oli usein tyytyväinen keräillessään omasta mielestään uniikkeja asioita, ja oli niistä kiinnostunut. Hän naureskeli jo valmiiksi, etten minä voisi olla kiinnostunut samoista asioista ja kun esitin vilpittömän kiinnostukseni, tämä huonon itsetunnon omaava hölmistyi, kun en alistunutkaan hänen egonsa pönkitettäväksi. Miksi siis ihminen aivan selkeän näkökatsauksen aikana kokee ylpeyttä keräilyistään jos ei kokisi paremmuutta? Siksi, että joskus nimittäin huono itsetunto saa ihmisen kokemaan paremmuutta toisiin nähden jonkun harrastuksen parissa pyörimisen tiimoilta ja silloin ihminen ei halua, että muut ovat yhtä kiinnostuneita tai ajan tasalla, kuin mitä huonon itsetunnon omaava on.
Toisen peilikuvana toimiminen ei aina toimi
Ihmissuhteissa voi tulla joskus tilanteita, jolloin peilikuvana toimiminen voi olla hyödyllistäkin. On ihmisiä joiden käytös voi olla joskus aika huonoa ja pahennusta herättävää, mutta jotka eivät varovaisesta tai edes suorasta huomautuksestakaan ymmärrä tehdä parannusta. Esim. jos ihminen aina haluaa olla oikeassa ja vastaa toisen neutraalistikin esitettyihin mielipiteisiin todella jyräävästi, voi silloin olla hyvä näpäyttää kyseistä henkilöä, alkamalla käyttäytymään samalla tavalla kuin kyseinen henkilö itse käyttäytyy. Se ei aina toimi, itselläni on tästä kokemusta. Oltuani jonkin aikaa asenteeltani samanlainen erästä henkilöä kohtaan, hän otti asian puheeksi ja alkoi kritisoimaan minun suhtautumista hänen mielipiteisiin. Kerroin hänelle, että olen vain käyttäytynyt viime aikoina samalla tavalla kuin miten hän on aina itse käyttäytynyt minua kohtaan. Kyseinen ihminen näytti hölmistyneeltä ja vaihtoi nopeasti keskustelunaihetta. Ymmärsin silloin, että jotkut ihmiset eivät vain totaalisesti tunne itseään, eivätkä ole kovin analyyttisia, jolloin eivät myöskään tunnista omaa käytöstään vaikka joku toimisi heille selkeänä peilikuvana.
Kuvat: José Noel Marenco
