Ulkona on ollut muutaman päivän ajan harmaa ja sateinen sää. Jotkut valittavat marraskuun alkua ja manaavat kuukautta toivoen sen päättyvän pian. Mielestäni tähän asti marraskuun päivät ovat olleet kirkkaampia kuin osasin odottaa. Myöskään tähän mennessä ei ole ollut lainkaan alakuloa tai normaalia enempää väsymystä. Selailin puhelimeni kuvagalleriaa, löysin sieltä muutamia kuvia viime vuoden marraskuulta. Tänään on tasan vuosi siitä, kun olin mieheni kanssa Teneriffalla reissussa.
Matkustimme viime vuoden marraskuussa Teneriffalle mieheni kanssa ex tempore matkalle. Halusimme päästä marraskuun harmautta pakoon edes viikoksi. Teneriffa onkin hyvin edullinen, helppo ja lämmin kohde, juuri sopiva lomakohde marraskuun ajalle. Marraskuussa Teneriffalla lämpötila oli 24°C- 30°C välissä.
Matkustimme Teneriffan etelärannikkoon, Callao Salvajeen. Olimme bonganneet Booking.comin kautta edullisen majoituspaikan, joka sisälsi aamiaisen. Pidän siitä, kun hotelliin kuuluu aamiainen, niin ei tarvitse aamuisin nälkäisenä metsästää ruokailupaikkaa, vaan voi mennä valmiiseen buffettipöytään.
Callao Salvaje oli hyvin rauhallinen ja mukava paikka, tosin aika kaukana kaikesta muusta. Alue tuli nopeasti tutuksi. Hotellilta vähän matkan päässä oli paljon ravintoloita. Minut yllätti intialaisten ravintoloiden määrä. Koko reissun aikana kävimme syömässä kahdessa eri intialaisessa ravintolassa ja kahdessa paikallisessa ravintolassa ja parhain olikin yksi välimerellinen ravintola nimeltä Restaurante El Ancla. Siellä tuli ensimmäistä kertaa syötyä simpukoita.
Playa de Ajabo on Callao Salvajen tärkein ranta, ja sekin oli kävelymatkan päässä hotellilta, mutta nautin silti uimisesta hotellin uima-altaalla. Altaalla sai usein olla yksin, ihmisiä ei usein ollut kahta enempää altaalla. Olin aikamoinen vesipeto. Mieheni oli ottanut aikaa, kun olin huomaamattani uiskennellut altaalla yli tunnin päästä päätyyn ja ympyrää niin ettei jalat kertaakaan osuneet pohjaan.
Vaikkakin tällä reissulla halusimme nauttia löhöilystä, rentoutumisesta ja tietenkin uimisesta, niin me kävelimme myös paljon. Ihastelimme kauniita omakotitaloja joissa oli mitä kauniimpia koristeellisia yksityiskohtia kuin myös kirkkaita värejä. Joka puolella oli kaunista eikä lainkaan harmaata tai tylsää rakennelmaa, silmiäni hiveli eksoottinen kasvillisuus.
Tutkiessamme Callao Salvajea, löysimme banaanipuiden tykö. En muista koskaan aiemmin nähneeni kuin vain yhden banaanipuun Fazerin suklaatehtaalla. Löysimme myös Rosa Center nimiseen ostoskeskukseen, jossa pistäydyimme kahvilla ja siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotain ostettavaa. Liikkeitä ei ostoskeskuksessa ollut paljon, mutta mieheni löysi kuitenkin itselleen tennarit, jotka olisivat Suomessa maksaneet huomattavan paljon enemmän.
Yksi ilta selailin GetYourGuide sovelluksesta aktiviteetteja, joita Teneriffalla voisi tehdä. Emme olleet suunnitelleet reissua etukäteen muun kuin hotellivarauksen ja taksikuljetusten osalta. Halusimme päästä hieman isompaan kaupunkiin, niinpä nappasin GetYourGuide sovelluksesta liput Tuk Tuk -kierrokselle, jonka aikana meille esiteltäisiin Costa Adejen kaupunkia.
Kun oli aika lähteä Costa Adejeen ja olimme menossa bussiin, sanoi kuski, ettei bussiin voi tulla ilman maskia. Me ja kaikki muut ihmiset jäimme pysäkille. Tuli yllätyksenä, että Teneriffalla oli vielä hyvin tarkka maskipakko ja tämä koski ilmeisesti vain bussiin astumista. Aikaa ei ollut hukattavaksi joten liftasimme taksin ja pääsimmekin nopeasti ja edullisesti toivomaamme kohteeseen.
Tuk Tuk -kierrokselle ei ollut osallistunut muita kuin me joten oli luxusta saada yksityinen kiertoajelu. 3-pyöräinen moottoripyörä suuren ilmaulkovaununsa puolesta oli hauska tapa tutustua Costa Adejeen. Opas puhui hyvää englantia ja kertoi Costa Adejen kaupungista ja esitteli mitä hulppeampia viiden tähden hotelleja. Opas osoitti kaukana näkyvää vuorenhuippua, joka oli Teide tulivuoren huippu. Se on Espanjan korkein huippu. Teidelle olisi järjestetty opastettuja retkiä, mutta tyydyimme näkemään tulivuoren huipun Tuk Tuk -kierrokselta.
Kävimme myös pyörähtämässä Puerto Colonissa, joka on kaupungin tärkein turistisatama.
Tuk Tuk -kierroksella kävi hauska kömmähdys kun tuulahduksen vuoksi matkamuistomyymälästä ostamani hellehattu lensi päästäni tielle. Kuski pysähtyi ja mieheni riensi hatun perään, onneksi takana ollut liikenne ei ollut ennättänyt ajamaan hattuni yli.
Viimeisenä iltana nautin vielä uima-altaalla uimisesta ja aurinkotuolissa löhöilystä auringon jo laskiessa. Kanarialla aurinko katosi horisonttiin hyvin vikkelään. Kun oli aika palata hotellihuoneeseen, niin matkan aikana jo aiemmin tutuksi tullut tylppähäntäinen kissa tuli moikkaamaan minua. Luulin sen olevan viimeinen kohtaamisemme, mutta lähtöpäivänä aamiaisen jälkeen tuli kissa jälleen luoksemme ja olisi kovasti halunnut tulla hotellihuoneeseemme, mutta jouduimme sulkemaan oven sen edestä.
Viikko sujahti nopeasti, ja Teneriffasta jäi hyvä mieli. Teneriffa on ehdottomasti seuraavankin reissun arvoinen kohde. Palasimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle keskiyön aikaan, ja kun astuimme ulos koneesta, en voi kuvailla sitä satumaisuuden tunnetta, kun taivaalta satoi lunta. Jo heti seuraavana aamuna ei ollut tietoakaan pimeästä marraskuusta, lumi oli peittänyt Suomen ja lumi kesti hyvin talven loppuun asti. Täydellinen nappiosuma reissuun lähdölle ja takaisin paluulle. Kesän kokeminen kesken marraskuun on suositeltavaa ja sen jälkeen paluu lumiseen Pohjolaan on ihanaa!
Kuvat:
Samsung Galaxy A52s 5G
