Kesäloman kohokohta oli ehdottomasti viisipäiväinen reissu Pariisissa. Lähdimme hyvin aikaisella aamulennolla kohti Ranskaa. Charles de Gaullen kansainväliseltä lentoasemalta meni ruuhkan vuoksi noin 40 minuutin matka Picardy Hotelliin. Ajomatkan aikana saimme nähdä Pariisin toisen puolen, paljon etnistä väestöä ja romanttisten katujen sijasta työmaata.
Ensimmäinen päivä meni tutustuessa alueeseen jossa hotelli sijaitsi. Yllätykseksi huomasimme, että melkein hotellia vastapäätä, oli Gare du Nord Rautatieasema, jota käytimme matkustaessamme keskustaan.
Bd de Magenta nimisellä kadulla oli vieri vieren mitä ihanampia näyteikkunoita täynnä kauniita ja koristeellisia naisten ja miesten juhlapukuja. Suomessa myydään vähän naisille pitkähihaisia ja kapea vyötäröisiä hääpukuja, mutta täällä niitä oli paljon erilaisia ja hinnatkaan eivät yltäneet edes 500 euroon.
Hotellin alapuolella oli aivan ihana Maison Bayat leipomo, jossa kävimme kahdesti syömässä mitä kauneimmat leivokset. Mansikat kakun päällä maistuivat suorastaan paremmilta kuin mitä Suomessa, tai vähintään yhtä hyviltä, kun satokausi koittaa. Leivoksen hinta oli vain 4,10e. Pariisissa leivosten hinnat ei ylipäätään olleet korkeita, joten raaskimme käydä nauttimassa joka päivä leivokset eri kahviloissa, paitsi yhtenä päivänä jäimme hipsteri vaikutteiseen kahvilaan juomaan pelkästään kylläkin mitä parhaimmat Caffé americanot.
Omalta osaltani syöminen oli hyvinkin punaisen lihan täytteistä. Kävimme turkkilaisessa, intialaisessa, kuin myös toivomassani paikallisessa ranskalaisessa ravintollassa nimeltä Wild Deer. Siellä söin ensimmäistä kertaa peuranlihasta valmistetun hampurilaisen, jonka kanssa lisukkeena tarjoiltiin bataattiranskalaisia. Hampurilaissämpylä oli jännän värinen, mutta maulta muistutti Reissumies Tosi Tumma ruisleipää. Ravintola oli yllättävän rauhallinen ja edullinen myös tarjoilijat olivat hyvin ystävällisiä.
Kulkeminen suurkaupungin metrolla oli oma kokemuksensa. Metroja kuin suuntiakin oli tietenkin enemmän kuin mitä Helsingissä, mutta huomasimme kuinka nopeilta metrot tuntuivat. Koinkin, että Pariisin metrot olivat verrattavissa jonkinlaiseen vuoristorataan. Mutta googletin ja sekä Pariisin metrot, että Helsingin metron suurin sallittu nopeus on 70 -80km/h. Siitä huolimatta metrot tuntuivat nopeammilta.
Musée Picasso on aivan suositeltava kohde. Alle 25-vuotiaana, EU-kanalaisena pääsin museoon ilmaiseksi. Pablo Picasson teoksista olen aina pitänyt, ne ovat niin monitulkintaisia.
Teoksesta tulee mieleen nainen joka järkyttyy nähdessään syntyneen lapsensa. Äitini puolestaan tulkitsi lapsesta iloitsevan naisen.
Eiffel-tornin ja Riemukaaren lisäksi tuli tietenkin nähtyä mitä kauneimpia kirkkoja.
Saint-Vincent de Paul kirkon puistossa tuli käytyä istuskelemassa ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä, sillä se oli lähellä hotellia. Ensimmäisenä päivänä kirkon edustalla oli käynnissä muotikuvaukset, kun nainen sinisessä haalariasussaan käveli mallimaisesti, kameramiehen seuraten hänen liikkeitään. Puistossa istuessamme pistimme merkille, että pulut Pariisissa ovat laihempia kuin Helsingissä.
Seine-joen risteilyllä saavuimme kohti Notre-Damen Katedraalia, josta oli melkeinpä vain jäljellä kaksi mahtavaa länsitornia. Tulipalossa palaneen tornin kohtaalla olikin pelkkää työmaata. Louvren näimme risteilyltä koko piituudeltaan, mutta varsinainen museokäynti jää ensi kertaan.
Seine-risteilyn jälkeen näimme street dance ryhmän jolla oli aivan hulvaton vetäjä. Vetäjä ohjeisti englanniksi.
”Jos näette jotain mistä pidätte, taputtakaa!” Koko yleisö taputti.
”Jos näette jotain mistä ette pidä, taputtakaa silti.” Hän jatkaa.
”Jos näette jotain erityistä, mitä teette?” Yleisö vastaa taputtamalla. Vetäjä huudahtaa. ”Ei, vaan te maksatte!”
Ja kaikkia nauratti. Esitys jatkui mitä mielettömin tanssi liikkein ja yksi tanssijoista veti moonwalking jopa sulavammin kuin itse Michael Jackson.
Hotellilta oli vain noin 10 minuutin kävelymatka Sacré-coeurin kirkolle. Kaunein ja suurin kirkko jossa olen koskaan käynyt. Kirkon sisällä ei saanut kuvata, huomasin kuinka yhdelle naiselle tuli turvamies huomauttamaan puhelimella kuvaamisesta, joten jätin visusti oman puhelimeni taskuun, toisaalta sääntöjä on muutenkin noudatettava.
Kirkon pihalla oli myyjiä jotka kauppasivat vesipulloja. Vesipullot eivät näyttäneet kaikki yhtä täysiltä, jonka vuoksi epäilin, että ne oli täytetty hanavedellä. Hanavesi ei tietenkään ole Ranskassa suositeltavaa juoda muiden kuin siihen tottuneiden, joten jätin ulkona myydyn pulloveden ostamatta. Samoja vesipulloja kuitenkin myytiin kaupassa vain 50 sentillä.
Kirkon edustalla myytiin myös Eiffel-torni pöytäkoristeita, saimme kaksi viidellä eurolla ja kaupanpäälle kaksi Eiffel-torni avaimenperää. Myöhemmin huomasimme, että läheltä kirkkoa löytyi katu täynnä olevia matkamuistomyymälöitä, joissa myytiin hauskoja Mona Lisa t-paitoja.
Sacré-coeur oli alueensa puolesta yksi lempipaikoistani. Kirkko sijaitsee Pariisin korkeimmalla luonnollisella maanmuodostumalla, joten sieltä on hulppeat näkymät kaupungin ylle.
Pariisi yllätti kauneudellaan ja luonnon monimuotoisuudella. Suosittelen matkakohteeksi Pohjois-Pariisia, rohkeasti metrolla matkustamista ja edullisista leivoksista nauttimista.
Kuvat:
Samsung Galaxy A52s 5G