Muistelua Teneriffalta

Ulkona on ollut muutaman päivän ajan harmaa ja sateinen sää. Jotkut valittavat marraskuun alkua ja manaavat kuukautta toivoen sen päättyvän pian. Mielestäni tähän asti marraskuun päivät ovat olleet kirkkaampia kuin osasin odottaa. Myöskään tähän mennessä ei ole ollut lainkaan alakuloa tai normaalia enempää väsymystä. Selailin puhelimeni kuvagalleriaa, löysin sieltä muutamia kuvia viime vuoden marraskuulta. Tänään on tasan vuosi siitä, kun olin mieheni kanssa Teneriffalla reissussa.

Matkustimme viime vuoden marraskuussa Teneriffalle mieheni kanssa ex tempore matkalle. Halusimme päästä marraskuun harmautta pakoon edes viikoksi. Teneriffa onkin hyvin edullinen, helppo ja lämmin kohde, juuri sopiva lomakohde marraskuun ajalle. Marraskuussa Teneriffalla lämpötila oli 24°C- 30°C välissä.

Matkustimme Teneriffan etelärannikkoon, Callao Salvajeen. Olimme bonganneet Booking.comin kautta edullisen majoituspaikan, joka sisälsi aamiaisen. Pidän siitä, kun hotelliin kuuluu aamiainen, niin ei tarvitse aamuisin nälkäisenä metsästää ruokailupaikkaa, vaan voi mennä valmiiseen buffettipöytään.

Callao Salvaje oli hyvin rauhallinen ja mukava paikka, tosin aika kaukana kaikesta muusta. Alue tuli nopeasti tutuksi. Hotellilta vähän matkan päässä oli paljon ravintoloita. Minut yllätti intialaisten ravintoloiden määrä. Koko reissun aikana kävimme syömässä kahdessa eri intialaisessa ravintolassa ja kahdessa paikallisessa ravintolassa ja parhain olikin yksi välimerellinen ravintola nimeltä Restaurante El Ancla. Siellä tuli ensimmäistä kertaa syötyä simpukoita.

Playa de Ajabo on Callao Salvajen tärkein ranta, ja sekin oli kävelymatkan päässä hotellilta, mutta nautin silti uimisesta hotellin uima-altaalla. Altaalla sai usein olla yksin, ihmisiä ei usein ollut kahta enempää altaalla. Olin aikamoinen vesipeto. Mieheni oli ottanut aikaa, kun olin huomaamattani uiskennellut altaalla yli tunnin päästä päätyyn ja ympyrää niin ettei jalat kertaakaan osuneet pohjaan.

Vaikkakin tällä reissulla halusimme nauttia löhöilystä, rentoutumisesta ja tietenkin uimisesta, niin me kävelimme myös paljon. Ihastelimme kauniita omakotitaloja joissa oli mitä kauniimpia koristeellisia yksityiskohtia kuin myös kirkkaita värejä. Joka puolella oli kaunista eikä lainkaan harmaata tai tylsää rakennelmaa, silmiäni hiveli eksoottinen kasvillisuus.

Tutkiessamme Callao Salvajea, löysimme banaanipuiden tykö. En muista koskaan aiemmin nähneeni kuin vain yhden banaanipuun Fazerin suklaatehtaalla. Löysimme myös Rosa Center nimiseen ostoskeskukseen, jossa pistäydyimme kahvilla ja siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotain ostettavaa. Liikkeitä ei ostoskeskuksessa ollut paljon, mutta mieheni löysi kuitenkin itselleen tennarit, jotka olisivat Suomessa maksaneet huomattavan paljon enemmän.

Yksi ilta selailin GetYourGuide sovelluksesta aktiviteetteja, joita Teneriffalla voisi tehdä. Emme olleet suunnitelleet reissua etukäteen muun kuin hotellivarauksen ja taksikuljetusten osalta. Halusimme päästä hieman isompaan kaupunkiin, niinpä nappasin GetYourGuide sovelluksesta liput Tuk Tuk -kierrokselle, jonka aikana meille esiteltäisiin Costa Adejen kaupunkia.

Kun oli aika lähteä Costa Adejeen ja olimme menossa bussiin, sanoi kuski, ettei bussiin voi tulla ilman maskia. Me ja kaikki muut ihmiset jäimme pysäkille. Tuli yllätyksenä, että Teneriffalla oli vielä hyvin tarkka maskipakko ja tämä koski ilmeisesti vain bussiin astumista. Aikaa ei ollut hukattavaksi joten liftasimme taksin ja pääsimmekin nopeasti ja edullisesti toivomaamme kohteeseen.

Tuk Tuk -kierrokselle ei ollut osallistunut muita kuin me joten oli luxusta saada yksityinen kiertoajelu. 3-pyöräinen moottoripyörä suuren ilmaulkovaununsa puolesta oli hauska tapa tutustua Costa Adejeen. Opas puhui hyvää englantia ja kertoi Costa Adejen kaupungista ja esitteli mitä hulppeampia viiden tähden hotelleja. Opas osoitti kaukana näkyvää vuorenhuippua, joka oli Teide tulivuoren huippu. Se on Espanjan korkein huippu. Teidelle olisi järjestetty opastettuja retkiä, mutta tyydyimme näkemään tulivuoren huipun Tuk Tuk -kierrokselta.

Kävimme myös pyörähtämässä Puerto Colonissa, joka on kaupungin tärkein turistisatama.

Tuk Tuk -kierroksella kävi hauska kömmähdys kun tuulahduksen vuoksi matkamuistomyymälästä ostamani hellehattu lensi päästäni tielle. Kuski pysähtyi ja mieheni riensi hatun perään, onneksi takana ollut liikenne ei ollut ennättänyt ajamaan hattuni yli.

Viimeisenä iltana nautin vielä uima-altaalla uimisesta ja aurinkotuolissa löhöilystä auringon jo laskiessa. Kanarialla aurinko katosi horisonttiin hyvin vikkelään. Kun oli aika palata hotellihuoneeseen, niin matkan aikana jo aiemmin tutuksi tullut tylppähäntäinen kissa tuli moikkaamaan minua. Luulin sen olevan viimeinen kohtaamisemme, mutta lähtöpäivänä aamiaisen jälkeen tuli kissa jälleen luoksemme ja olisi kovasti halunnut tulla hotellihuoneeseemme, mutta jouduimme sulkemaan oven sen edestä.

Viikko sujahti nopeasti, ja Teneriffasta jäi hyvä mieli. Teneriffa on ehdottomasti seuraavankin reissun arvoinen kohde. Palasimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle keskiyön aikaan, ja kun astuimme ulos koneesta, en voi kuvailla sitä satumaisuuden tunnetta, kun taivaalta satoi lunta. Jo heti seuraavana aamuna ei ollut tietoakaan pimeästä marraskuusta, lumi oli peittänyt Suomen ja lumi kesti hyvin talven loppuun asti. Täydellinen nappiosuma reissuun lähdölle ja takaisin paluulle. Kesän kokeminen kesken marraskuun on suositeltavaa ja sen jälkeen paluu lumiseen Pohjolaan on ihanaa!

Kuvat:
Samsung Galaxy A52s 5G

Pariisin matka

Kesäloman kohokohta oli ehdottomasti viisipäiväinen reissu Pariisissa. Lähdimme hyvin aikaisella aamulennolla kohti Ranskaa. Charles de Gaullen kansainväliseltä lentoasemalta meni ruuhkan vuoksi noin 40 minuutin matka Picardy Hotelliin. Ajomatkan aikana saimme nähdä Pariisin toisen puolen, paljon etnistä väestöä ja romanttisten katujen sijasta työmaata.

Ensimmäinen päivä meni tutustuessa alueeseen jossa hotelli sijaitsi. Yllätykseksi huomasimme, että melkein hotellia vastapäätä, oli Gare du Nord Rautatieasema, jota käytimme matkustaessamme keskustaan.

 Bd de Magenta nimisellä kadulla oli vieri vieren mitä ihanampia näyteikkunoita täynnä kauniita ja koristeellisia naisten ja miesten juhlapukuja. Suomessa myydään vähän naisille pitkähihaisia ja kapea vyötäröisiä hääpukuja, mutta täällä niitä oli paljon erilaisia ja hinnatkaan eivät yltäneet edes 500 euroon.

 Hotellin alapuolella oli aivan ihana Maison Bayat leipomo, jossa kävimme kahdesti syömässä mitä kauneimmat leivokset. Mansikat kakun päällä maistuivat suorastaan paremmilta kuin mitä Suomessa, tai vähintään yhtä hyviltä, kun satokausi koittaa. Leivoksen hinta oli vain 4,10e. Pariisissa leivosten hinnat ei ylipäätään olleet korkeita, joten raaskimme käydä nauttimassa joka päivä leivokset eri kahviloissa, paitsi yhtenä päivänä jäimme hipsteri vaikutteiseen kahvilaan juomaan pelkästään kylläkin mitä parhaimmat Caffé americanot.

Omalta osaltani syöminen oli hyvinkin punaisen lihan täytteistä. Kävimme turkkilaisessa, intialaisessa, kuin myös toivomassani paikallisessa ranskalaisessa ravintollassa nimeltä Wild Deer. Siellä söin ensimmäistä kertaa peuranlihasta valmistetun hampurilaisen, jonka kanssa lisukkeena tarjoiltiin bataattiranskalaisia. Hampurilaissämpylä oli jännän värinen, mutta maulta muistutti Reissumies Tosi Tumma ruisleipää. Ravintola oli yllättävän rauhallinen ja edullinen myös tarjoilijat olivat hyvin ystävällisiä.

Kulkeminen suurkaupungin metrolla oli oma kokemuksensa. Metroja kuin suuntiakin oli tietenkin enemmän kuin mitä Helsingissä, mutta huomasimme kuinka nopeilta metrot tuntuivat. Koinkin, että Pariisin metrot olivat verrattavissa jonkinlaiseen vuoristorataan. Mutta googletin ja sekä Pariisin metrot, että Helsingin metron suurin sallittu nopeus on 70 -80km/h. Siitä huolimatta metrot tuntuivat nopeammilta.

Musée Picasso on aivan suositeltava kohde. Alle 25-vuotiaana, EU-kanalaisena pääsin museoon ilmaiseksi. Pablo Picasson teoksista olen aina pitänyt, ne ovat niin monitulkintaisia.

Teoksesta tulee mieleen nainen joka järkyttyy nähdessään syntyneen lapsensa. Äitini puolestaan tulkitsi lapsesta iloitsevan naisen.

Eiffel-tornin ja Riemukaaren lisäksi tuli tietenkin nähtyä mitä kauneimpia kirkkoja.

Saint-Vincent de Paul kirkon puistossa tuli käytyä istuskelemassa ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä, sillä se oli lähellä hotellia. Ensimmäisenä päivänä kirkon edustalla oli käynnissä muotikuvaukset, kun nainen sinisessä haalariasussaan käveli mallimaisesti, kameramiehen seuraten hänen liikkeitään. Puistossa istuessamme pistimme merkille, että pulut Pariisissa ovat laihempia kuin Helsingissä.

Seine-joen risteilyllä saavuimme kohti Notre-Damen Katedraalia, josta oli melkeinpä vain jäljellä kaksi mahtavaa länsitornia. Tulipalossa palaneen tornin kohtaalla olikin pelkkää työmaata. Louvren näimme risteilyltä koko piituudeltaan, mutta varsinainen museokäynti jää ensi kertaan.

Seine-risteilyn jälkeen näimme street dance ryhmän jolla oli aivan hulvaton vetäjä. Vetäjä ohjeisti englanniksi.

”Jos näette jotain mistä pidätte, taputtakaa!” Koko yleisö taputti.

”Jos näette jotain mistä ette pidä, taputtakaa silti.” Hän jatkaa.

”Jos näette jotain erityistä, mitä teette?” Yleisö vastaa taputtamalla. Vetäjä huudahtaa. ”Ei, vaan te maksatte!”

Ja kaikkia nauratti. Esitys jatkui mitä mielettömin tanssi liikkein ja yksi tanssijoista veti moonwalking jopa sulavammin kuin itse Michael Jackson.

Hotellilta oli vain noin 10 minuutin kävelymatka Sacré-coeurin kirkolle. Kaunein ja suurin kirkko jossa olen koskaan käynyt. Kirkon sisällä ei saanut kuvata, huomasin kuinka yhdelle naiselle tuli turvamies huomauttamaan puhelimella kuvaamisesta, joten jätin visusti oman puhelimeni taskuun, toisaalta sääntöjä on muutenkin noudatettava.

Kirkon pihalla oli myyjiä jotka kauppasivat vesipulloja. Vesipullot eivät näyttäneet kaikki yhtä täysiltä, jonka vuoksi epäilin, että ne oli täytetty hanavedellä. Hanavesi ei tietenkään ole Ranskassa suositeltavaa juoda muiden kuin siihen tottuneiden, joten jätin ulkona myydyn pulloveden ostamatta. Samoja vesipulloja kuitenkin myytiin kaupassa vain 50 sentillä.

Kirkon edustalla myytiin myös Eiffel-torni pöytäkoristeita, saimme kaksi viidellä eurolla ja kaupanpäälle kaksi Eiffel-torni avaimenperää. Myöhemmin huomasimme, että läheltä kirkkoa löytyi katu täynnä olevia matkamuistomyymälöitä, joissa myytiin hauskoja Mona Lisa t-paitoja.

Sacré-coeur oli alueensa puolesta yksi lempipaikoistani. Kirkko sijaitsee Pariisin korkeimmalla luonnollisella maanmuodostumalla, joten sieltä on hulppeat näkymät kaupungin ylle.

Pariisi yllätti kauneudellaan ja luonnon monimuotoisuudella. Suosittelen matkakohteeksi Pohjois-Pariisia, rohkeasti metrolla matkustamista ja edullisista leivoksista nauttimista.

Video Pariisin reissusta

Kuvat:
Samsung Galaxy A52s 5G