Rasistilla ei ole rauhaa

Uskon, että täysijärkiset ihmiset ei triggeröidy kun näkevät ihmisen joka on syntynyt näköisenään. Riikka Purraa näyttää Scriptan vieraskirjaan kirjoittettujen viestien perusteella häiritsevän tummaihoiset ja hunnutetut naiset. Olisi suotavaa, jos kaikilla olisi synnynnäinen ominaisuus olla provosoitumatta toisen ihmisen luonnollisesta ulkonäöstä, ja että ihmisen arvo on ja pysyy riippumatta siitä, kenen mailla ihminen seisoo. Aivan kun kurtturuusuista halutaan päästä eroon haitallisina vieraslajeina, niin aivan samalta kuulostaa rasististen ihmisten puhe, muualla kuin Suomessa syntyneitä tai ulkomaalaiset vanhemmat omaavia ihmisiä kohtaan.

Kyseessä on ihminen, oli hän sitten kaavun alla, joka rasistista tekstiä suoltavan ihmisen mukaan muistuttaa säkkiä. Ihminen kuitenkin tietää kaavun alla olevan naishenkilön, jota hän suoraan sanotusti kutsuu roskaksi käyttäen säkki sanaa, ja pitää silti itseään erinomaisena, puhuen ohimennen siitä, kuinka kyseisistä maista, joissa kaapuihin pukeudutaan, olisi naisilla huonot oltavat. Loppupeleissä ei ihmisen tavalla puhua oletettavasti jollain tapaa sorretuista, ole itselläkään ajatusmaailma kauaksi pudonnut ideologiasta, jota itse kritisoi. Kyseessä on siis suoranainen tekopyhyys.

Saako rasistin aivot kiksejä?

Jos rasistiselle ihmiselle pistäisi elektrodeja päähän mittaamaan aivojen sähkökäyriä, kun näytetään tummaihoisen, muslimin tai rabbin kuvaa, alkaisiko elektrodit sauhuamaan aggressiosta? Kun rasismi on kestänyt joillakin yli kymmenen vuotta ja anteeksipyyntö on tiukassa rasistista käytöstä kohtaan, onko silloin otettu huomioon miten toimii aivojen palkitsemisjärjestelmä rasismin alueella? On varmaan vaikea irtisanoutua rasismista jos siihen saa kannatusta ja suoranaista henkilöpalvontaa, kun valitettavasti suuren osan suomalaisten sydämiin on taottu paikka vihalle ja turhalle pelolle. Saako rasistin aivot kiksejä kun pääsee suoltamaan kauaskantoista pahuutta ja saa siihen myös hyväksyntää ja sen mukana myös valtaa?

Rasismi on kuin uskonto

Rasismi on kuin uskonto tai epäjumala. Jos hetkeksi höllentää otettaan rasistisesta asenteesta, pelkää menettävänsä jotakin tärkeää. Kun ihminen jaksaa kirjoittaa paljon tietynlaisten sukujuurien omaavista, nimittäen turkkilaisia miehiä apinoiksi ja tekstit sisältävät usein seksuaalisävytteisiä ennakkoluuloja miehistä. Se vain on suoranaisesti toisten seksualisointia ja rasistisen ihmisen puhumana vielä todella omituista. Aivan kuin joillakin olisi seksuaalisia patoutumia ulkomaalaisia miehiä kohtaa.

Rasistilla kun ei ole rauhaa

Muistan kun Purran liioitellun asiallinen olemus jo muutamia vuosia sitten, sai minut epäilemään, että tuolla kovin harkitun ulkokuoren alla myllertää jotain, mikä ei kestäisi auringonvaloa. Pistävän hyökkäävä katse ja vaikeroiva ruumis kertoisi sisäisestä tunnevyörystä, joka olisi valjastettu vihalla aamuin ja illoin. Aivan kun Purra olikin kirjoitellut palstalla toimittajien selvityksen mukaan usein aamupäivällä ja iltapäivällä. Miten tapahtumarikas arki se sellainen onkaan, että aamuisin suolletaan, yöllä päätyynyssä hauduttu viha palstalle. Käydään välillä tekemässä arkisempia velvoitteita ja harrasteita, samalla kuitenkin etsimällä etsien vihan kohteita. Sitten palataan kotiin läppärin äärelle sormet sauhuten, pitäisikö sanoa pää sauhuten kirjoittamaan, kuinka somalit valtasi lenkkipolun. Aivan kun suomalaiset eivät joskus epähuomiossaan ymmärtäisi olla väistämättä vastaantulevaa. Aivan kun elämää ei voisi elää ilman, että pitää käyttää jokainen sekunninmurto-osakin miettien missä ja mitä somalit, romanit ja muut ihmiset tekevät. Kutkuttavaa jos kuitenkin Riikan ja samankaltaisten ihmisten vihan kohteena elävät ihmiset itse kuitenkin nauttivat elämästään ja suorittavat jokapäiväisiä askareitaan, aivan kun Riikkoja ei olisi olemassakaan. Se vasta rasistisia ihmisiä potuttaa, rasistilla kun ei ole rauhaa.

Helpointa olisi kun ihmisiä kohdeltaisiin ihan vain ihmisinä, yksilöinä, sen kummemmin toisen taustaa miettimättä.

Grafiikka:
Marlene Lulu

Pariisin matka

Kesäloman kohokohta oli ehdottomasti viisipäiväinen reissu Pariisissa. Lähdimme hyvin aikaisella aamulennolla kohti Ranskaa. Charles de Gaullen kansainväliseltä lentoasemalta meni ruuhkan vuoksi noin 40 minuutin matka Picardy Hotelliin. Ajomatkan aikana saimme nähdä Pariisin toisen puolen, paljon etnistä väestöä ja romanttisten katujen sijasta työmaata.

Ensimmäinen päivä meni tutustuessa alueeseen jossa hotelli sijaitsi. Yllätykseksi huomasimme, että melkein hotellia vastapäätä, oli Gare du Nord Rautatieasema, jota käytimme matkustaessamme keskustaan.

 Bd de Magenta nimisellä kadulla oli vieri vieren mitä ihanampia näyteikkunoita täynnä kauniita ja koristeellisia naisten ja miesten juhlapukuja. Suomessa myydään vähän naisille pitkähihaisia ja kapea vyötäröisiä hääpukuja, mutta täällä niitä oli paljon erilaisia ja hinnatkaan eivät yltäneet edes 500 euroon.

 Hotellin alapuolella oli aivan ihana Maison Bayat leipomo, jossa kävimme kahdesti syömässä mitä kauneimmat leivokset. Mansikat kakun päällä maistuivat suorastaan paremmilta kuin mitä Suomessa, tai vähintään yhtä hyviltä, kun satokausi koittaa. Leivoksen hinta oli vain 4,10e. Pariisissa leivosten hinnat ei ylipäätään olleet korkeita, joten raaskimme käydä nauttimassa joka päivä leivokset eri kahviloissa, paitsi yhtenä päivänä jäimme hipsteri vaikutteiseen kahvilaan juomaan pelkästään kylläkin mitä parhaimmat Caffé americanot.

Omalta osaltani syöminen oli hyvinkin punaisen lihan täytteistä. Kävimme turkkilaisessa, intialaisessa, kuin myös toivomassani paikallisessa ranskalaisessa ravintollassa nimeltä Wild Deer. Siellä söin ensimmäistä kertaa peuranlihasta valmistetun hampurilaisen, jonka kanssa lisukkeena tarjoiltiin bataattiranskalaisia. Hampurilaissämpylä oli jännän värinen, mutta maulta muistutti Reissumies Tosi Tumma ruisleipää. Ravintola oli yllättävän rauhallinen ja edullinen myös tarjoilijat olivat hyvin ystävällisiä.

Kulkeminen suurkaupungin metrolla oli oma kokemuksensa. Metroja kuin suuntiakin oli tietenkin enemmän kuin mitä Helsingissä, mutta huomasimme kuinka nopeilta metrot tuntuivat. Koinkin, että Pariisin metrot olivat verrattavissa jonkinlaiseen vuoristorataan. Mutta googletin ja sekä Pariisin metrot, että Helsingin metron suurin sallittu nopeus on 70 -80km/h. Siitä huolimatta metrot tuntuivat nopeammilta.

Musée Picasso on aivan suositeltava kohde. Alle 25-vuotiaana, EU-kanalaisena pääsin museoon ilmaiseksi. Pablo Picasson teoksista olen aina pitänyt, ne ovat niin monitulkintaisia.

Teoksesta tulee mieleen nainen joka järkyttyy nähdessään syntyneen lapsensa. Äitini puolestaan tulkitsi lapsesta iloitsevan naisen.

Eiffel-tornin ja Riemukaaren lisäksi tuli tietenkin nähtyä mitä kauneimpia kirkkoja.

Saint-Vincent de Paul kirkon puistossa tuli käytyä istuskelemassa ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä, sillä se oli lähellä hotellia. Ensimmäisenä päivänä kirkon edustalla oli käynnissä muotikuvaukset, kun nainen sinisessä haalariasussaan käveli mallimaisesti, kameramiehen seuraten hänen liikkeitään. Puistossa istuessamme pistimme merkille, että pulut Pariisissa ovat laihempia kuin Helsingissä.

Seine-joen risteilyllä saavuimme kohti Notre-Damen Katedraalia, josta oli melkeinpä vain jäljellä kaksi mahtavaa länsitornia. Tulipalossa palaneen tornin kohtaalla olikin pelkkää työmaata. Louvren näimme risteilyltä koko piituudeltaan, mutta varsinainen museokäynti jää ensi kertaan.

Seine-risteilyn jälkeen näimme street dance ryhmän jolla oli aivan hulvaton vetäjä. Vetäjä ohjeisti englanniksi.

”Jos näette jotain mistä pidätte, taputtakaa!” Koko yleisö taputti.

”Jos näette jotain mistä ette pidä, taputtakaa silti.” Hän jatkaa.

”Jos näette jotain erityistä, mitä teette?” Yleisö vastaa taputtamalla. Vetäjä huudahtaa. ”Ei, vaan te maksatte!”

Ja kaikkia nauratti. Esitys jatkui mitä mielettömin tanssi liikkein ja yksi tanssijoista veti moonwalking jopa sulavammin kuin itse Michael Jackson.

Hotellilta oli vain noin 10 minuutin kävelymatka Sacré-coeurin kirkolle. Kaunein ja suurin kirkko jossa olen koskaan käynyt. Kirkon sisällä ei saanut kuvata, huomasin kuinka yhdelle naiselle tuli turvamies huomauttamaan puhelimella kuvaamisesta, joten jätin visusti oman puhelimeni taskuun, toisaalta sääntöjä on muutenkin noudatettava.

Kirkon pihalla oli myyjiä jotka kauppasivat vesipulloja. Vesipullot eivät näyttäneet kaikki yhtä täysiltä, jonka vuoksi epäilin, että ne oli täytetty hanavedellä. Hanavesi ei tietenkään ole Ranskassa suositeltavaa juoda muiden kuin siihen tottuneiden, joten jätin ulkona myydyn pulloveden ostamatta. Samoja vesipulloja kuitenkin myytiin kaupassa vain 50 sentillä.

Kirkon edustalla myytiin myös Eiffel-torni pöytäkoristeita, saimme kaksi viidellä eurolla ja kaupanpäälle kaksi Eiffel-torni avaimenperää. Myöhemmin huomasimme, että läheltä kirkkoa löytyi katu täynnä olevia matkamuistomyymälöitä, joissa myytiin hauskoja Mona Lisa t-paitoja.

Sacré-coeur oli alueensa puolesta yksi lempipaikoistani. Kirkko sijaitsee Pariisin korkeimmalla luonnollisella maanmuodostumalla, joten sieltä on hulppeat näkymät kaupungin ylle.

Pariisi yllätti kauneudellaan ja luonnon monimuotoisuudella. Suosittelen matkakohteeksi Pohjois-Pariisia, rohkeasti metrolla matkustamista ja edullisista leivoksista nauttimista.

Video Pariisin reissusta

Kuvat:
Samsung Galaxy A52s 5G

Tuotearvio Fazerin makeisuutuuksista

Kylmien säiden tullessa olo on vetäytyneempi ja lämpöön hakeutuvampi. Kesällä syötyjen jäätelö ja mansikkaherkkujen sijasta maistuu viileinä iltoina lakut ja suklaat. Mikä onkaan parempi kuin maistaa tutun ja turvallisen Fazerin syksyn uutuuksia.

 

Remix Lakritsi Täytemix lakritsi- ja makeissekoitus

Karkkipussi sisälsi kuusi erilaista lakritsikarkkia, joista useimmat olivat hyvin samanmakuisia, huolimatta erilaisesta ulkonäöstään. Muistan syöneeni joskus lakupatukoita joissa oli harmaan värinen täyte. Karkkipussin yksi karkeista nimeltä Dumle täytepala maistui hyvin samalta. Ensimmäisenä mausta tuli vain mieleen sana harmaa, koska se muistutti aiemmin syödyistä lakupatukoista, ja oli myös todella hyvän makuinen. Karkeista kuitenkin miellyttävin oli Tutti Frutti täytepala, siinä oli kerrakseen raikas vivahde.

 

Fazer Lakritsi Chocolate Tutti Frutti karkkipussi 

Fazer Lakritsi Chocolate Tutti Frutti karkeissa on hyvä koostumus. Oranssinvärisen rapean kuoren pitäisi maistua Tutti Frutti karkilta, mutta miltein mauttomaksi jää maku, että olisi Tutti Frutti maulla teetetty. Koska Tutti Frutti maku jää puuttumaan, niin tämänkaltaisia karkkeja saa myös irtokarkki osastolta, eikä eroa tosiaan huomaa.

 

Fasupala Banaanijogurtti vohvelikeksi

En ole koskaan ollut Fasupalojen fani. Näistä tuli ristiriitainen elämys. Hempeä banaani maistui hellästi hetken samettiselta, mutta loppu pureskelujen jälkeen imelältä. Tämä sopisi hyvin kesäiseen piknikkiin tai yhdeksi suupalaksi tummapaahtoisen kahvin kanssa.

 

Jaffa Maitosuklaa Mansikka keksi

Jaffa kekseissä oli hilpeä, hieman pistäväksi tehty efekti, mikä aluksi muistutti Smurffi Valkosuklaatikuissa olevia rakeita, jotka rätisevät ja poksuvat suussa, mutta hetken pureskellessa tämä tunne hävisi. Kyseessä olikin vain marmeladissa hankaava leivospohja ja rapsakka suklaapäällyste. Huomaa etten ole tällaisia keksejä pitkään aikaan syönyt. Kelvon makuisia keksejä kahvipöytään, varmasti monen vieraan mieleen. 

 

Karl Fazer Crunchy Black Edition suklaa

Suklaapatukassa on ihanan pehmeä lakutoffee, suurena plussana toffee ei ole liian tahmea, jonka vuoksi patukan syöminen onnistuu ilman suupielien sotkeentumista. Vehnäkripsit jäivät suolaisuudessaan hyvin miedoiksi, mutta varmaan parempi niin, tumman lakutoffeen kanssa enempi määrä suolaa olisi ollut jo liiaksi. Tästä tuli yksi suosikki! 

 

Fazer Salmiakki patukka

Paperia avatessani pilkottikin värikkään sisälmyksen sijasta tummaakin tummempi lakritsitäyte, joka tuttuun tapaan oli sitkeän, kiiltävän lakritsi kuoren sisällä. Täyte maistui aika tuimalta minun makuuni, sillä olin jopa maistavani pienen vivahteen chiliä, vaikkei laku sitä sisältänyt. Sopii siis tosiaan lakun ystäville, siinä sitä on kerrakseen.

 

Fazer Salmiakki Cola Inkivääri sokeriton pastilli 

En pastillien kuluttajana, osannutkaan toivoa pastillien maulta kovin suuria. Ne ovat nihkeän näköisiä, siten etteivät ainakaan liukkauden vuoksi karkaa kurkkuun, vaan juuri sopivia imeskeltäviksi. Sopivat ominaisuudet arkipäivän pastilleille. 

 

Karl Fazer Vihreät Kuulat suklaalevy

Vihreät Kuulat eivät ole koskaan kuuluneet jouluherkkuihimme, eikä joulutortuissakaan vihreässä kuulassa ollut muuta hyvää, kuin sen kaunis läpikuultava, vihreä ulkomuoto. Mutta maitosuklaaseen yhdistettynä se teki vaikutuksen. Aiemmin niinkin herttaisen näköinen, mutta suussa epämiellyttävän tuntuinen vihreä klöntti, soluttautuikin suloisesti suklaaseen, tehden siitä yhden lempi suklaalevystä. 

Syksyn uutuuksien voittaja on puolestani tunnettu Fazer maitosuklaalevy vihreillä kuulilla, joka sopii myös hyvin tulevan joulun herkkupöytään.

Kuvat: Marlene Lulu
Kamera: NikonD610

 

Loppukesän huipentuma

Vuosaarenhuippu on yksi itäisen Helsingin lempi paikoistamme. Kesäisin siellä tulee käytyä, sen laajan kasvillisuuden ja hienojen maisemien vuoksi. Lyhyiden kesien maana tunnetussa Suomessa, kesä jaksoi lämmittää helteineen pitkälle elokuun loppuun, jolloin teki mieli päättää loppukesä skoolaten huipulla eväiden kanssa.

Pusero/hame: H&M
Rannekello: Tommy Hilfiger
Balleriinat: TOM TAILOR

Korulaatikon pohjalta löytyneet strassiset, lasikivi korvakorut saavat  hauskan discopallomaisen efektin aikaan, auringon niihin loistaessa.

Huippu on täynnä lukuisia isoja kiviä, joista ajattelimme valita istumapaikan. Kuitenkin porottava aurinko saa kivien pinnan kuumaksi, kuin se olisi kivialttari auringonpalvojille. Jäämme aukion tuntumalle, josta löytyy suuri puunrunko, jolle on hyvä istahtaa.

Loppukesän kunniaksi skoolaamme pirtsakalla vadelmalimulla, joka virkistää makunystyröitä. Mukanamme on myös tavanomaisella juustolla ja kurkulla täytetyt juustosämpylät. Eväskorista löytyy myös homssuisen ulkomuotonsa puolesta kotitekoiset murokeksit, sokeroiduilla kirsikoilla, Smarties-karkeilla ja muutamilla suklaahipuilla.

Käppäily ei jatku aivan huipulle asti, jossa monet lintubongarit kuvaavat mahtavan kokoisilla objektiiveillaan, Vuosaaren satama maisemanaan.

Joka vuodenajan ihmisenä puolestani porottavan auringon säteet saisivat keräillä itsensä pilven peittoon uneen, loistamaan himmeämpinä. Pohjolaan kaipaan viileitä tuulahduksia, tulevan syksytuulen tuntua, josta muistuttaa minua satamalta päin tuuleva merituuli.

Kuvat: Aalton
Kamera: Sony a7r IV

Pikkujoulujen vietto

Harvaoksainen tekokuusi on koristeltu perinteisillä joulun väreillä, tumman punaisilla, vihreillä ja hopeilla kuusenkoristeilla. Joulukuusta saartava LED-valaistus ei yksinään tuo tunnelmavaloa, sillä kattovalaisimeen on vaihdettu yleisimpiä värejä vaihtava lamppu, ja kynttilöihin on sytytetty liekit.

Kuusi saa vielä latvoilleen piparminttu karkkikeppejä, jotka kuitenkin päätyvät suupielille roikkumaan, hetken kuusen latvoilla oltuaan. Lasit odottavat täyttymistä marjaisen makuisella limulla. Juhlimme kuusi henkisessä porukassa pikkujouluja, syömisen, seurustelun ja muutaman ohjelmanumeron merkeissä.

Neule: Koucla
Korvakorut: H&M
Hiusdonitsi: Jeans.fi

Ylläni on samaa värimaailmaa kuin joulukuusessa, punaiset joulupallot korvakoruina ja tummanvihreä neule kuusen tapaan.

Joulu on ruuan puolesta lihantäytteistä, lohen ja kalkkunan lisäksi pöytää kruunaa alkupalaleivät, joidenka päällä on naudan sisäpaistia, kraavilohta ja kalkkunaleikettä. Joulupöydässä on myös porkkana ja lanttulaatikot. Perunat ovat myös löytäneet tiensä pöytään, lohkoperunoiden muodossa.

Jälkiruokapöytä on täynnä suklaisia ja vehnän pehmeitä herkkuja. Mantelirouheella ja voilla täytetyt pullat on pinottu päällekkäin, muodostaen pienet vuoret. Sormet hapuilevat konvehtien luona, mutta tutut joulutortut tekevät kauppansa.

Illan hauskat tapahtumat saavat tarinallisen muodon adjektiivitarinasta. Tarinasta on jätetty kirjoittamatta adjektiivit. Vieraat saavat vuorotellen sanoa adjektiivin, tietämättä etukäteen minkälaisen tarinan kuulevat. Viimeiset adjektiivit vieraiden sanomana olivat ylpeä ja huriseva, näin siis toivotan.

Ylpeää joulua ja hurisevaa uutta vuotta!

Kuvat: Aalton
Kamera: Nikon D3200

Glamour-meikki pimeneviin syysiltoihin

Ulkona on haikea sadesää. Vanhoista kukista, jotka kilpailevat ruusujen kanssa, tuoksahtaa vielä hentoinen kesän raikas tuoksu, joka kuitenkin haihtuu hetki hetkeltä avonaisen ikkunan vuoksi, syysilman syleilyyn ja häviää syyshaikeuden tieltä.

Aivan kuin hennot, kesän väriset kukat, väistyisivät raskauttavan romanttisten ruusujen tieltä. Niin vaihtuu myös kesän aikana käytetyt meikit, joita kesällä kevyesti levitettiin kasvoille, vain vähän käyttäen, jottei auringon raskas paahde, olisi saanut hipiää kostumaan hiestä ja saanut meikkejä valumaan ennen aikojaan, pois paikoiltaan. On nyt painostavan syysilman ja tulevien tummien iltojen inspiroimana, miellyttävää soluttautua vahvempaan meikkiin. Jolle nykyinen kylmenevä sää, antaa paikallaanpitoa. On siis aika antaa kosmetologiksi opiskelevan Miran, loihtia minulle tumma glamour-meikki, joka sopii pimeneviin syysiltoihin.

Ideana on glamour-henkinen meikki tummilla huulilla. Meikkaamisen aloitan tällä kertaa silmistä. Ensiksi sen takia, että jos luomivärit karisevat, voi ne pyyhkäistä sudilla pois, eikä meikkipohjaa tarvitse korjailla. Toiseksi sen takia, että tämä on meikin työläin vaihe, joten se on hyvä hoitaa kaikista ensimmäisenä.

Pohjustan luomet Urban Decayn klassikolla, Primer Potion -luomivärinpohjustajalla, joka pitää luomivärit paikoillaan kovemmassakin menossa ja rytinässä. Pysyvyyden takaamiseksi puuteroin luomet vielä It-merkkisellä Bye Bye pores -puuterilla, joka on sujahtanut omaankin meikkipussiin sen helppokäyttöisyyden ja kevyen koostumuksensa vuoksi. Luomiväreinä käytän luomilla wet n wild – merkin blossom glowta, joka on tarkoitettu kuultotuotteeksi korostamaan korkeimpia kohtia kasvoissa, mutta joka ajaa asiansa loistavasti myös luomivärinä tuomalla siihen hohtoa ja kolmiulotteisuutta. Varjostamiseen käytän Mac-merkin pientä nappia, sävyssä Carbon, joka on tummimpia sävyjä Macin meikkikokoelmissa. Sekoitan siihen hieman Lorealin poskipunaa sävyssä Peach 160, tuomaan silmämeikkiin pehmeyttä mustan luomivärin rinnalle. Viimeistelen silmämeikin ohuella rajauksella, jossa käytin Sigman pehmeää kajalkynää sävyssä Wicked, ja häivytän sitä yläluomelle, jotta se ei näyttäisi pelkästään suoralta viivalta, vaan mukautuisi paremmin mallin silmän muotoon. Ripsiä korostamaan käytän mallin omaa mustaa ripsiväriä ja sipaisen sitä myös alaluomille tuomaan tasapainoa.

Jo kulttituotteeksi noussut Estee Lauderin meikkivoide ei ole turhaan mainettaan ansainnut, vaan se toimii jokaisella iholla sen sävystä tai ihotyypistä riippumatta. Niinpä käytän sitä myös tässä meikissä, sävyssä Warm Porcelain. Sen vesipohjainen koostumus liukuu iholle kauniisti, ja se saa lisäpysyvyyttä pohjatuotteestaan, joka kantaa nimeä Primerizer, eli toisin sanottuna kosteuttava pohjustustuote. Tämän pohjustustuotteen tullessa markkinoille ihmiset ihastuivat siihen heti, ja se onkin Smashbox-merkin tuotteista yksi suosituimpia.

Silmien alle peittämään käytän Mac-merkin Pro longwear concealeria, ja varjokohdat kasvoista varjostan Anastasia Beverly Hillsin conturpaletilla, jossa on saman merkin voidemaista varjostusta alla. Tämän kaiken puuteroin yhdeksi kokonaisuudeksi saman merkin puuterilla, jota käytin myös silmien pohjustukseen. Varjokohtien ja valokohtien luomisella saadaan tuotua kasvoihin sitä kaivattua elävyyttä ja kolmiulotteisuutta, sekä voidaan tuoda sellaisia kohtia esiin, mitä halutaan korostaa. Pysyttäydyn edelleen wet n Wildin tuotesarjassa, ja Blossom Glow hohdepuuteri toimii myös poskiluulla, kulmaluulla, nenänpäässä ja amorinkaarella antaen niille kaunista kuultoa ja hohdetta, olematta kuitenkaan liian raskas. Kasvoille tuon lämpöä jo aiemmin mainitulla poskipunalla, jota käytin myös silmiin. Joku toinen ehkä suihkuttaisi tässä kohtaa kasvoille kiinnityssuihketta, mutta luotan tällä kertaa meikkivoiteen hyvään pysyvyyteen ja pohjatuotteiden yhteistyökykyyn.

Kulmiin lisään näyttävyyttä antamaan Anastasian brow Wiz – kynällä, sävyssä Dark Brown. Mallilla on kulmissa jo valmiiksi hyvä muoto, jonka avulla karvoja on helppo piirtää sekaan niin, että saadaan lisää tuuheutta kulmiin. Viimeistelen kulmat sipaisemalla niihin saman merkin väritöntä kulmageeliä (Anastasia Beverly Hills clear brow gel), joka pitää karvat paikoillaan koko päivän ja kuvauksien ajan. Kulmat kehystävät kasvoja ja antavat niille raamit, ja sävy onkin oiva valinta ottaen huomioon muun meikin sekä mallin hiusten värin.

Huulet rajaan kevyesti Essencen huultenrajauskynällä, ja valitsen Pixin Louise Roen paletista tumman sävyn, joka mielestäni sopii yhteen silmämeikin kanssa. Paletti on tehty yhteistyössä brittiläisen tv-juontajan kanssa, ja sen sävyjä voi käyttää joko huuliin tai poskiin, ja miksei vaikkapa silmiinkin! Loppusilaukseksi sipaisen vielä huuliin Linda Hallbergin Infinity Glass -kuultotuotetta, jotta huulet eivät jää pelkästään tumman sävyisiksi. Tämäkin tuote on kokonaisuudessaan erittäin monikäyttöinen, ja sitä voi käyttää edellä mainituilla tavoilla. On hienoa, että meikistä on tehty monikäyttöisempiä.

Kaikki tuotteet ovat itse ostettuja ja suurin osa kulkee myös omassa meikkipussissani niiden helppokäyttöisyyden ja käytännöllisyyden vuoksi. Tuotteita myyvät pääosin Kicks-myymälät sekä Cocopanda. Siveltiminä käytössä ovat Duroy sekä Sigma.

Aamutakki: Anna Field
Korvakorut: Hannun Kello
Geelikynnet: Fenix Beauty Academy by Mira

Miran kädenjälki on taattu, jään ihmettelemään sitä kultareunoksisesta peilistä. Huulet ovat samaa väriä kuin ruusut, ja vaikka silmämeikkiä on käytetty harkiten, on se tumman puhutteleva, juuri sopiva iltameikki syyskauteen.

Kuvat: Aalton
Kamera: NikonD3200

Valmistuminen hierojaksi

Äiti astelee veikeän oloisena kauniisti koristeltuin laatikon kanssa, jossa lukee Salon lakkitehdas. Äiti avartaa laatikon kantta edessäni, laatikon sisältä pilkistää tummansininen, samettikuosinen pinta. Lakkia päähän pistäessä, huomaan lakinvuoren olevan vaaleanpunainen, aivan kuin ruusukuosinen mekkonikin.

Valmistuin viileässä syyskuussa koulutetuksi hierojaksi. Koulutodistus on läsnä, ja se pitää sisällään suoritetut tutkinto osat: Tuki- ja liikuntaelinongelmaisen potilaan terveyden ja toimintakyvyn edistäminen. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrittäjänä toimiminen. Kansansairauksien ennaltaehkäiseminen hierojan työssä ja raajanivelten liikkuvuuden edistäminen.

Lakki: Salon Lakkitehdas
Mekko: Vila
Kaulakoru: S.Oliver

Kiinnostuin hieronnasta, koska haluan tehdä töitä ihmisen terveyden edistämiseksi, tavalla johon kuuluu asiakkaan osalta myös olennaisesti rentoutuminen. Spa-hierojilla ja koulutetuilla hierojilla on eronsa, Spa-Hieronta perustuu enimmäkseen hemmotteluun, yhtään vähättelemättä, itsensä hemmottelu on myös hyvinvoinnin kannalta tärkeätä. Ammattitutkinnon suorittanut hieroja on nimikesuojattu ammatti, jota saa käyttää vain ammattitutkinnon suorittanut henkilö, joka on terveydenhuoltoalan lainsäädöksille alainen. Valviran hyväksynnällä keskusrekisteriin merkitty ammattilainen.

Saatuani haastattelu kutsun hakemaani kouluun, kerrotiin että ilmapiiriin halutaan panostaa, ja sen huomasi opintojen aikana. Ilmapiiri oli yhteen hiileen puhaltava, näyttöihin kerratiin yhdessä myös koulun ulkopuolella, kunkin omassa kodissa. Välillä pääsimme koulun tiloihin (ei koulu aikoina) opiskelemaan. Kilpailua ei näyttänyt olevan oppilaiden kesken, vaan oppilaat selittivät toisilleen, jos oli joltakin jäänyt jokin asia ymmärtämättä tai huomaamatta, ja opettaja vahvisti oppilaan selittämän asian, mikäli se oli paikkansapitävä. Asioista keskusteltiin, mielipiteitä vaihdeltiin, asioita myös kyseenalaistettiin. Jotkut oppilaat olivat niin innokkaita, vieden anatomiasta asiat pidemmälle, jolloin opettajan täytyi muistuttaa, ettei oppilaan kysymät asiat kuuluneet enää kouluttajan osaamisalaan, mikäli oppilas haki vahvistusta opettajalta omaan kertomaansa asiaan. Tämä tuli erityisesti esille teoriatunneilla, jotka jo muuten kattavan teoriaosuutensa vuoksi, jätti varmasti opiskelijoille kiinnostuksen rippeitä, tietää enemmänkin ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta.

Koulussa oli eri-ikäisiä oppilaita, niin parikymppisiä kuin keski-ikäisiä, jolloin konkretisoitu se, ettei opiskelu mene koskaan pois muodista. Oppilaita oli sellaisia, joilla oli aikaisempi tutkinto terveydenhuollon alalta. Oli myös sellaisia, joille hierojantutkinto tulisi olemaan ensimmäinen ammattitutkinto, ja niitä jotka vaihtoivat kokonaan alaa.

Opettajamme olivat urheiluhierojia sekä kouluttaja vastaava valmistunut fysioterapeutiksi, myös osteopatiaa opiskellut, jonka vuoksi koulutus oli hyvin monipuolista. Yleisien hierontaotteiden lisäksi opiskelimme mobilisoivien otteiden ja MET-tekniikoiden käyttöä, kuin myös triggerpisteet ja kinesioteippaukset tulivat tutuiksi.

Yllätyksenä tuli, ettei yksittäisistä luista täydy tietää vain kyseisen luun nimeä. Vaan yhdessä luussa on kuoppia, uria ja kohoumia, joilla on omat nimensä. Tällöin luuranko Kallesta löytyy yli sata kohtaa jotka täytyy nimetä suomen kuin latinan kielellä. Parhaiten opin luiden osat kirjoittamalla paperilappuihin luiden ja luunkohtien nimiä, ja laputtamalla luuranko Kallen niillä. Latinankieliset nimet ovat pitkiä, selkäranka on latinaksi Columna vertebralis.

Lihakset ovat hierojalle kaikkein oleellisin asia. Kaikkia lihaksia ei hierojan tarvitse opiskella, enimmäkseen ne joita hieroja pääsee käsittelemään. Lihaksien nimien opettelun lisäksi, lihaksista täytyy oppia muistamaan mitkä ovat niiden origot ja insertiot, eli lähtö ja kiinnitys kohdat, sekä funktiot. Funktiolla tarkoitetaan liikesuuntaa, yleinen muistisääntö on, että origo (lähtökohta) pysyy paikallaan ja insertio (kiinnityskohta) liikkuu kohti origoa. Trapezius lihas, jonka suomenkielinen nimi on Epäkäslihas, lähtökohta on pääkallossa sijaitseva ulompi takaraivokyhmy, nimeltään Protuperentia occipitalis externa, lihas lähtee myös niskan nivelsiteestä, kaula-ja selkärangan nikamien okahaarakkeista. Lihas kiinnittyy Claviculan (solisluu) lateraaliosaan, Acromioon (olkalisäkkeeseen) ja lisäksi Spina scapulaeen (lapaluun harjuun).

Ihmisen kohottaessaan hartioitaan, nouse lapaluun harju kohti takaraivonkyhmyä, josta lihaksen kiinnityskohta alkoi. Lihaksien funktiot on hyvä tietää sen kannalta, mikäli näkee asiakkaan hyötyvän esim. Trapezius lihaksen vahvistamisesta, osaa hieroja antaa kotiohjeen jumppakuminauhalla treenaamiseen.

Pistän yksittäisiä langanpätkiä luuranko Kalleen, näyttämään minkälainen on minkäkin hermon kulkureitti. Keskihermo (Nervus medianus) haarautuu peukaloon, nimettömään ja keskisormeen. Näiden sormien puutuminen voi kertoa keskihermon pinnetilasta. Jos asiakkaalla on esim. näiden kolmen sormen puutumista, on hyvä hierojana käsitellä kaulan ja kädenlihakset, sillä mikäli kyseessä on keskihermon pinnetila, tämä hermo kulkee kaulassa ja olkavarressa, sormiin asti. Mikäli hieronta ei tuo helpotusta, ja oireet alkavat pahentua, on asiakas hyvä ohjata lääkärille, koska kyseessä voisi olla esim. rannekanavaoireryhtymä, joka saattaa hankalimmillaan vaatia leikkausta.

Tämän kaltaisten asioiden vuoksi hierojan tulee tietää sairauksista. Hieroja saattaa olla terveyttä huoltaessa ensimmäinen ihminen, joka ohjaa asiakkaan eteenpäin, muun terveydenhuollon ammattiosaajien piiriin.

Hieronta ei ole liukuhihnamaista työtä, omiin maailmoihin ei ole hyvä uppoutua hierontaa tehdessä. Ihminen on yksilö jolloin jokaisella on omat vaivansa. Nämä saadaan ilmi haastattelulla, ja pyytämällä asiakasta tekemään liiketestejä. Voi hyvin olla, ettei niska-hartiaseudulla olekaan lihaskireyksiä, mutta kireydet löytyvät vaikka alaraajoista. On hyvä tutkia hierottava henkilö aktiivisin ja passiivisin liiketestein. Asiakas saa vastinetta maksetusta hieronnasta, kun hoito kohdistuu alueeseen mikä oikeasti kaipaa käsittelyä.

Hierojakoulu antaa hyvän pohjan jatkokoulutautumiselle terveydenhuollon alalla. Vaihtoehtoja on paljon, kiropraktia, osteopatia, naprapatia, fysioterapia, sairaanhoito ja jalkaterapia tulevat mieleen kiinnostavina koulutuksina.  Koska ammattitaitoinen hieroja on kiinnostunut asiakkaan terveydestä kokonaisvaltaisesti, pitäen sisällään unen, ravinnon ja liikunnan. Avaa se ovet aivan uusille ammattitutkinto mahdollisuuksille, kuten ravintoterapeutiksi tai liikunnanohjaajaksi kouluttautumiselle, ammatteihin joista en ollut ennen hierojakouluun menoa osannutkaan kuvitella.

Opiskelusta ja uudesta ammatista on jäänyt konkreettisia muutoksia elämään, olen esimerkiksi tietoisempi siitä, miten olla välttyäkseni mahdollisilta kehon puolierojen syntymiseltä. Kiireisen vuoden vuoksi pää kaipaa lepoa teoriasta ja keho palautumista, hierontaa kaipaa viimein nyt itse hierojakin.

Kuvat: Aalton
Kamerat: NikonD3200 ja NikonD610

Pääsiäisen juhlistaminen

Keltainen pupu hämmästelee korissa äitini touhuja, hänen asetellessaan aterimia järjestykseen servettien päälle, jotka kuosinsa puolesta enteilevät kesäntuloa. Kuin minä, joka olen myös päästänyt kesää odottavan luontoni näkymään muullakin tavoin, kuin vain kesää huokailessani ystäville, heille puhuttaessa. Olen pukeutunut vaaleansiniseen kesämekkoon, joka näin sään puolesta ei ole vielä ulos lähtemiseen riittävä, vaan värinsä puolesta pääsiäiseen sopiva, kuin myös kotona vietettävään juhlaan. Vietämme pääsiäistä äitini, mieheni, parin ystäväni Aalton ja Miran kanssa.

 

Mira on myös pukeutunut hempeän väriseen mekkoon. Hänen vaaleanpunainen mekkonsa on ollut viimeksi käytössä hänen ylioppilasjuhlissa, ja nyt päällä jälleen, näin yhdessä vietettävässä juhlassa. Hänen mekkonsa yläosa on kuin ruusunnupuilla vuorattu, ruusunkukkia odotamme kesälle, vaan nyt juhlapöytäämme koristaa valkoisessa Aalto-vaasissa loikoilevat tulppaanit ja ikkunalaudalla auringonkeltaiset krysantit.

 

 

Alkuruokana pöydällä on tarjottavana ruokaisa salaatti, joka sisältää Caesar-salaattia, krutonkeja, kanaa, kurkkua, oliiveja, myös päärynänlohkoja. Päärynänlohkot on pilkottu huomaamattomiksi, mutta makunystyröihin ne tuovat hilpeän makean vivahteen, muuten suolaisen salaatin lomassa.
Leivät täyttävät jo ennen pääruokaa, ja ylitsepursuavat täytteet ovat smetana, punasipuli, mäti, graavilohi ja basilika.
Kananmunia koristaa mustapippuri, suola, homejuusto ja piparjuuritahna.

 

 

Pääruokana tarjolla on riisiä ja lammaspata, jonka liemessä on kikherneitä, mausteina currya ja mustapippuria.

 

 

Mekko: Monki
Hiuspanta: H&M
Asuani somistaa äidiltäni aikaa sitten saadut helmikorut ja värikäs rannekello, joka on Kurdistanista.

 

 

Pasha on perinteisesti pääsiäispöydän katseenvangitsija, mutta siivilästä muotonsa saanut pasha, jää nyt muiden tarjottavien lomaan, vain yhtenä jälkiruokana. Sitä koristaa iki-ihanat ananaskirsikat, viinirypäleet, mansikat ja pastellinväriset suklaarakeet.
Pasha itsessään sisältää rahkaa, kuohukermaa, kananmunan, voita, sokeria, vaniljasokeria, sitruunamehua ja mantelirouhetta.

 

 

Raikas pasha nautitaan tuhdin pullan kanssa, ja pääsiäismunat odottavat kääreistään pääsyään, ollakseen pääsiäispöydän viimeinen herkkuhuipennus. Mieto kahvi maistuu herkuttelun jälkeen, tasaten makeiden herkkujen tulvan. Ilta jatkuu kahvikupeista siemaillen ja kaikenlaisesta keskustellen.

 

 

 

Vietämme pääsiäistä niin maallisen mukavan yhdessäolon vuoksi, osa meistä myös kristillisen Raamattuun pohjautuvan, Jeesuksen ylösnousemusjuhlan vuoksi.
Risti on nostettu esille, sitä komistaa kyyhkynen, joka symboloi Pyhää Henkeä ja rauhaa.

 

Kuvat: Aalton
Kamera: Nikon D3200